Varmistettu epäilys

Diagnoosi tytölle varmistui keskiviikona. Magneettikuvien avulla saatiin varmuus, kyseessä on lastenreuma. Tulehdus kummassakin lonkassa, oikeassa pahempi. Hoidoksi aloitetaan Trexan-niminen lääke pistoshoitona kerta viikkoon. Tyttö parka.. Tarkempia ohjeita tai keskusteluja ei ole vielä ollut ja niitä varten odotellaan aikaa lääkärin luo. Samalla tarkennetaan minkä sortin lastenreuma on kyseessä, alalajia on useampi.

Erityistukea tarvitsevia ovat siis molemmat lapset nyt.. Shokkihan tuo omalla kohdallekin oli. Lääkitys on vahva ja vastustuskyky laskee huomattavasti. Maksa-arvoja seurataan säännöllisesti ja ties mitä. Rehellisesti sanoen itseä ahdistaa ja pelottaa, tytönkin puolesta. Vesirokko voi tulla tosi ärhäkkänä, varoitteli hoitaja.

Nyt vaan täytyy totutella uuteen elämään, jälleen. Voimia täytyy nyt vain jostain löytää..

Pienen tytön sairaalapäivä

Pieni tyttö itkee hädissään ettei tahdo lähteä lääkäriin. Valvon puolet yöstä etsimällä sopivia kuvia, jolla saan selitettyä päivän kulun helpommin. Lapset sisäistää kuvan helpommin kuin pelkät sanat. Pelon keskellä sanoja ei haluta edes kuunnella.
Aamulla näytän tekemäni kuvaketjun tytölle ja selitän jokaisen kuvan avulla mitä seuraavaksi. Neiti kuuntelee hievahtamatta, lopulta nyyhkäisee "kertoisitko vielä" . Käymme kuvat läpi lopulta kymmenisen kertaa, ennenkö pääsemme siirtymään kohti eteisessä odottavaa haalaria. Pihalla odottaa papan lämmin auto. Istuin mukaan, porukka kyytiin ja matkalle. Autossa laitamme taikalaastarit kämmenselkiin ja matka jatkuu. Sairaalan parkkipaikalle käännyttäessä itku ja pelko palaa. Lohdutan ja muistutan olevani läsnä.

Sairaalaan sisään ja oma sänky löytyy sieltä. Lelut vievät ajatukset pahasta pois, äitiä vähän mietityttää kanyylin laitto (suoraan sanoen ahdistaa). Naapurisängyn tyttö menee ensin ja itku on kova. Neiti kuuntelee, mutta ei sano mitään. Leikit jatkuu. Hetki menee palapelin ja legojen kimpussa. Tytöstä huomaa, ettei jaksa keskittyä. Hoitaja pyytää huoneeseen painon ja pituuden mittaukseen. Vaatteet vaihdetaan sairaalan pupupaitaan ja keltaisiin housuihin. Ja takas leikkimään, kunnes tulee lääkäri. Sitten mennään. Lääkäri tutkii korvat, suun ja kuuntelee keuhkot, ihan niinkuin kuvissa läpi kävimme. Ei itkua. Sitten valmistellaan kanyyli. "Älä katso" sanoo lääkäri. Peitän tytön silmät. "Ole ihan rennosti", kuiskaan tytön korvaan. Kanyyli pistetään paikalleen hetkessä. Ei itkua. Saa katsoa, laitetaan nalle-teippiä, ja kääre. Ei vieläkään itkua. Ei nyykäisyä. Se on ohi. Hoitaja on hämmästynyt, äiti vielä enemmän. Taikalaastarin ansiota. Ehkä vähän kuvienkin.

Sitten sänkyyn, tippa kiinni. Haen kengät kaapista. Tyttö kysyy ääni väristen "ethän äiti vielä mene kahville?" "En mene tyttökulta, äiti hakee kengät". Vastaukseksi saan helpottuneen hymyn. Tämän jäljeen sänkyajelulle kohti magneettiputkea. Perillä tyttö vaihtaa paikkaa, muistutan vielä, "hoitaja soittaa kun olet herännyt,äiti tulee sitten heti".  Reipas tyttö odottaa unta, käy hujaus ja tyttö nukkuu. En malttaisi lähteä. Pari tuntia vain.

Istun papan kanssa kahvilla ehkä tunnin. Puhelin soi, tytön saa hakea. Oho! Nyt jo!?

Nopeasti tiskit kärryyn ja odotin hoitajaa, ja lähdimme hakemaan tyttöä. Neiti oli herännyt jo matkalla heräämöön. Kaikki oli mennyt loistavasti. Iso huokaus. Ohi on. 

Tyttö tulee heräämöstä ja palaamme osastolle. Tyttö saa ensimmäisen suu palan edellisillan jälkeen, jäätelöä.. ja paahtoleipää ja pillimehua.

Tyttö on pirteä, syö hyvin ja tahtoo leikkimään.Kisukin saa jäätelöä.

Pari tuntia ollaan vielä osastolla. Luetaan kirjoja, pelataan, piirretään ja lastenohjelmiakin hetki maltetaan vilkaista. Kanyylikin otetaan pois. Lämmintä ruokaa tyttö maistoi pari haarukallista. Enempää ei tarvitse. Tyttö on pirteä ja oma itsensä. Saamme lähteä kotiin. Parit muistot saa vielä tästä päivästä ja heipat ovelta. Sitten kotiin ja pian.

 

Kotiin tultua kerrottiin isille päivästä ja saateltiin sen jälkeen vielä isi töihin (ainakin sohvalta huudettujen heippojen saattelemana). 

Pappa tuli vielä tädin kanssa loppupäivä seuraksi. Tyttö oli väsynyt ja äreä. Ruokakaan ei paljoa maistunut. Ymmärtäähän tuon, rankka päivä pienelle. Uni varmasti auttaa. Aamulla toivottavasti aurinkoisempi mieli.

Lääkäri soittaa tuloksista huomenna. Niitä jään odottamaa.

Päivästä selvitty hienosti! 

Uimista ja lentäviä autoja.. eiku?

Pakkanen paukkuu ja uimahalli pelasti meidät eilisaamun palelulta, tosin ei sielläkään kuuma tullut.. Noh, ainakin mukavaa oli ja neitikin sai purkaa monen päivän kertynyttä energiaansa vedessä. Viime kerrasta rohkaituneena uskalsi jo mennä hiukan itsekin, eikä roikkunut henkensä kaupalla äitin tai isin kaulassa/käsissä. Veden korkeushan ei montaa senttiä kahluualtaassa ole ;)

Iltapäivän vietin lasten kanssa kotona. Leikittiin pitkä tovi autoilla. Poika tosin lennätti autoja hyvää kyytiä, mutta leikittiin kuitenkin. Isi yritti sillä välin päästä sopuun meidän auton kanssa. Rauha taisi olla hetkellinen, sillä sama ongelma palasi samana iltana kauppareissulla. Mulla tuo kyllä toimi ihan nätisti tänään kun vein neidin aamulla kerhoon. Ei oo isi tainnut autoa kehua vaan tarpeeksi... 

Neidin vein aamulla kerhoilemaan, ja pojan hetkeä myöhemmin neuvolaan. Painoa jännitin koko viikon, ja näemmä aivan turhaan. Kuukaudessa painoa oli tullut reilu 200g. Aivan uskomatonta. Ei varmaan koskaan ennen noin paljoa kerralla. Kiitos varmaan kuuluu tuolle punakuoriselle maidolle, joka valloittaa litrakaupalla meidän jääkaappia. Tällä varmasti jatkamme. Nyt herralla pituutta 82cm ja painoa komeat 9525g (heinäkuussa painanut 9100,joten nousu tahdin tähän asti voi tosiaan miettiä). Äiti on ylpeä. Vaikka ei ne käyrät vielä paremmalta näytä, niin tällä tahdilla jos jatkuu, ei hätää.

Päiväunien jälkeen ja isin lähdettyä töihin, uhmattiin lasten kanssa pakkasta ja vaunuteltiin/pulkkailtiin mummulaan. Nautittiin kauniista säästä (siitä kauneudesta olen hehkuttanut sen sata kertaa päivässä) Pari tuntia siellä ja takas kotiin. Matka ei ole pitkä, joten kun vaatetta tarpeeksi päällä ja lampaantaljat pikku peppujen alla lämmittämässä, matka taittui mukavasti. Iltapuurot, sadut ja nukkumaan.

Huomenna aamulla seitsemältä starttaamme neidin kanssa magneettikuviin. Tämä äiti on niin hermona jo pelkästä kanyylin laitosta, että yö taitaa mennä valvoessa. Miksi ne ei vaan voisi laittaa sen mulle tytön puolesta. Pitkä päivä tulossa, mutta selvittävä on. Keskiviikkona saadaan sitten tuloksia, löytyykö neidiltä reumaa vai mistä kaikki lonkan jutut johtuu.

Pojan geenivastuloksistakin tänään peräänkyseltiin, mutta edelleenkään ei vastausta niistä. Soitetaan uudestaan, jos parin kuukauden päästäkään ei ole mitään vastausta saatu. En mä oikesta arvannut, että niihin nyt ihan näin kauaa menisi. Testit on siis otettu lokakuussa.. Noh odotetaan.

Tää stressipeikko lähtee nyt nukkumaan. Toivottavasti huominen menee hyvin..

Hyvää yötä <3

Vesivahinkoa ja juhlaa ♡

Täällä ollutkin vähän erilainen viikonlopun aloitus.. Eilen neiti huomasi eteisen lattialla pienen vesilammikon. Koitin ensin miettiä järkevää syytä mistä se olisi siihen tullut, kunnes tajuttuani ettei se mistään muualta ole siihen tullut kun ylhäältä. Katto oli siltä kohden märkä, ja vettä valui oven karmia pitkin lisää.. Ei, muuta kun soittoa talonmiehelle, että vettä tulee APUA. Aamusta asti oli haistellut outoa hajua, mutta tietenkään miettimättä sen enempää. Menin keittiöön ja tajusin, että juuri pyyhitty tiskipöytä ui vedestä.. Tarkemmin mietittynä, olihan se ollut märkä vähän väliä aiemminkin sinä päivänä, en vain ollut muuta kun putsannut, ajattelematta sen enempää ( kyllä mä yleensä ajattelen paljonkin). Kaapin avaus paljasti lisää vettä, ja lisää valui koko ajan.. 

Talonmiehet kävi meillä ja yläkerrassa, sieltä löytyi jostain keittiön hanasta pieni reikä joka tuon veden tulon aiheutti. Se ongelma poistettiin niin nyt on jäljellä enää märän lastulevyn haju.. Ei kauhean miellyttävä haju kylläkään.. Pari viikkoa kuulemma odotellaan, josko kuivuisi itsestään ja sitten saadaan kosteusmittaaja mittamaan tilannetta.. Muutama sana tai ehkä jopa lause olisi valmiina tästäkin, mutta olen hiljaa, ainakin vielä. Odotamme kiltisti.

Tyttö kävi eilen illalla vielä toisen balettituntinsa, ja kivaa oli jälleen kerran. Kyllä tällä jatketaan, kun niin kovasti tykkää.

Tänään sain aamulla mukkua univelkaa pois, kun isi nousi lasten kanssa. Sain vielä myöhemmin aamupalan sänkyyn. Eipä voinut päivä paremmin alkaa. Kiitos kulta <3

Iltapäivällä oli pienen ihanan tytön 2 vuotis synttärijuhlat, ja niitä varten itse tehty ja suurella sydämellä vain häntä varten valmistettu taulu, viimeisteltiin loppuun. Julkaisen kuvan, jos se on sankarille ok ;) a, miten on?

Juhliin lähdettiin meidän tapaan tyylikkäästi ( ja reippaasti) myöhässä, mutta perille päästiin ja sankaria juhlittiin. Uudet treffit tämän ihanan ja tärkeän perheen kanssa sovittu. Odotan jo kovasti :) kiitos A vielä!

 Viikonloppu tähän asti ollut kyllä onnistut. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Nyt nautin viinilasillisen ja käyn nukkumaan. Huomenna mun vuoro herätä lasten kanssa. Isi saa kyllä odottaa aamiaista toiseen aamuun, ettei odota sitä ihan huomenna. Yllättyköön sitten joskus. Hih.

Mukavaa viikonloppua, ja lauantai-illan jatkoa kaikille <3

Yksi hylly lisää..

Oman miehen taitavissa käsissä syntyi jonkin aikaa haaveissa ollut hylly. Tästä tykkään. Ja toki siitä miehestäkin ;)

Pakkaspäiviä piilossa

Ihanat pakkaset ovat lähestulkoon lukinneet meidät neljän seinän sisään, mutta ei onneksi kokonaan. Neidin kanssa voisi pientä, mutta kylmää puolituntista pidempään ulkoilla, mutta poika jäätyy hetkessä kun ei liiku. Vaatetta on topattu päälle ja alle, silti puolentunnin päästä pakkanen nipistelee poskia ja nenänpäätä. Mutta emme valita. Vihdoin sitä lunta on edes vähän ja pakkanen on juuri niinkuin tähän aikaan kuuluukin olla. Onneksi ollaan saatu seuraa päiville. Menee viikko nopsempaa. Huomenna jo perjantai, joka normaalisti olisi siivouspäivä, mutta nykyään tuo siivous ei yksin lasten kanssa onnistu, kun poika nousee joka käänteessä istumaan, mutta kun alas tullaan niin että kolina käy, milloin leuka edellä, milloin takaraivo niin ei poikaa pysty jättämään sekunniksikaan vahtimatta. Enkä valita tästäkään, ompahan perustellusti siivousapu viikonloppuisin. Hah.

Poika alkaa olemaan toipunut taudista, välillä vielä rohisee, mutta terveenkirjoissa ollaan. Korvien jälkitarkastusta odotellaan. 

Vammaistuesta saatiin päätös tänään (huomattavasti nopeampaan kuin viimeksi) ja korotettu tuki myönnetty koko vuodeksi. Kiitos A avusta!

Pakkaspäivien iloksi ollaan maalailtu, pelailtu, leivottu keksiä, pullaa, sämpylää, syöty terveellisemmin kuin ikinä (tähän ei lasketa miehen kanssa nautittuja iltapoppareita silloin tällöin), satuja luettu vähintäänkin se miljoona ja vaikka mitä. Maja rakennettiin alkuviikosta ja päivä vierähti nopeasti siellä leikkiessä :) 

Viime perjantaina neiti aloitti tanssiharrastuksen, ja siellä puolituntia ihan ilman äitiä,oman harrastuksen parissa. Ja tällä  viikkoa aloitti kerhon. Iso tyttö ja ison tytön harrastukset. Niin reipas tyttö ollut, ja mennyt mukaan ilman arkailuja. Äiti on ylpeä!

Lauantaina juhlitaan ihanan ystävän ihanaa 2vuotiasta tähtisilmää.

Nyt pakkasia piiloon peiton alle, ennenkö ne huomenna täytyy taas hetkeksi kohdata.  :)

Ystävyys, mitä se oikeasti on?

Ystävyys.. Sanana pieni, mutta asiana suuri. Ystävien kanssa voi jakaa, toivottavasti kaiken, miettimättä miten ja koska. Se kestää pettymykset, erimielisyydet ja suorat sanat. Se antaa voimaa, se nostaa pystyyn, hakee sut vaikka kuinka syvän kuilun pohjalta antamatta vajota enempää. Ystävän kanssa voi itkeä ja ystävän kanssa voi nauraa. Nauraa vedet silmissä, itkeä niin että pelkää hukkuvansa kyynelmereen. Ystävä rohkaisee, tukee ja kannustaa. Sanoo suoraan, jos olet tekemäsi elämäsi virheen, oli se sitten äärettömän huono mies tai ylipäätään huono ratkaisu. Tosi ystävyys ja ennen kaikkea, se oikea ystävyys, kestää tän kaiken.

Sen pitäisi kestää.. Jos se ei kestä, onko se sitä todellista ystävyyttä ikinä ollutkaan? Vaikka vuodet ovat kuluneet ja asiat olleet juuri näin kuin pitäisi, jossain vaiheessa kaikki häviää. Lopulta loppuu kai kokonaan.

Ystävät joilla ei ole lapsia, eivät katoa vaikka toinen saisi lapsia. Ystävyys ei unohdu, vaikka toinen vaihtaisikin hetkeksi vuorokauden ajat väärin päin koliikista kärsivän vauvan vuoksi. Ystävä ymmärtää ja odottaa, ehkä jopa auttaa. Eikä se muutu vaikka toinenkin saisi lapsia, jotka olisivatkin nukkumatin suosikkeja ja toinen ei tiedä valvomisesta muuta kun toisen komeat silmäpussit. Ystävät ei välitä kulkeeko toisen lapsi halvimmissa kirppislöydöissä vai uusinta huutoa olevissa merkkivaatteissa. Tärkein on, että lapsella on puhtaat ja ehjät vaatteet, ehkä vielä lähes oikean kokoiset. Toisella voi olla rahaa, ja toinen laskee päiviä ja senttejä tilipäivästä toiseen. Tämäkään ei väleihin tule.

Pinterest

Ystävä keittää kahvit vaikka tarjottavaa ei olisi, ja kahvimaitokin on lopussa. 

Mutta miten käy ystävyyden tai "ystävyyden", jos toinen saa lapsen, joka ei tule ja kehity oppikirjan mukaan? Kestääkö ymmärrys sen, että tämän erityistä tukea vaativan lapsen äiti ei ehkä joka kerta halua lähteä erilaisiin kerhoihin tai muihin , ihan vain sen vuoksi, ettei halua joutua kaikille selittämään miksi lapsi ei tee sitä tai tätä. Ja ei, kyse ei ole häpeästä, vaan siitä, että ei halua selitellä vieraille ihmisille omia asioitaan.

Entä jos on on päiviä, jolloin erityisen lapsen perheessä kaipaisi juuri häntä, häntä joka hetki sitten lakkasi ymmärtämästä. Häntä, jonka piti olla lähellä, joka lupasi ettei koskaan mene pois, joka on aina läsnä ja jolle saa aina puhua. Puheet jää sanoiksi. Sanat eivät enää muutu teoiksi. Kuinka pitkään menee, ennenkö asian ymmärtää, saati että haluaa uskoa. Ystävyys on enää vain lämmin muisto. Ikävä joka kouraisee syvältä. 

Joskus käy niin, että hyvät välit vain viilenee toisen saadessa lapsia, niin vain käy jos alunperinkin lähtökohdat on erilaiset ja ajankohta ei mene yksiin. Tai ihmiset vain kasvaa erilleen. Mutta se, että ystävyys muuttuu pikkuhiljaa etäisemmäksi sen erityisen myötä, yhteiset hetket käy harvemmiksi ja nekin kerrat on jo niin väkinäistä ettei kohta viitsitä enää edes yrittää. Miettii syitä miksi näin käy, koittaa saada asioita palaamaan ennalleen, tuloksetta. Lopulta oma yrityskin tuntuu turhalta ja niin yksipuoliselta.. Loppuuko kaikki itsestään, pikkuhiljaa kuihtuen, sanaakaan sanomatta? Vai elpyykö kaikki taas yhtäkkiä? Mene ja tiedä, ehkä aika näyttää..

kuva: pinterest

 

Ja jos näitä ihmisiä oli ympärillä ja niitä katoaakin useampi, miltä se tuntuu? Pahalta. Mitä itse teki väärin? Puhuiko liikaa omista ongelmista? Vähättelikö toisen ongelmia vai eikö vain ollut liikaa läsnä? Oliko liian itsekeskeinen puheissaan? Pää sekoaa kysymyksistä ja liiasta miettimisestä. Jos kyse olisi ollut siitä oikeasta ystävyydestä, ehkä asiat olisi puhuttu eikä kadotettu. Ehkä.. Ehkä ystävyyttäkin on monenlaista.

Kaikesta huolimatta, muistaa, että niitä todellisiakin ystäviä vielä on. Ne muutama, ne riittää. On niitä, jotka ovat olleet siinä niin kauan kuin muistat, vaikka välillä on käyty sotia yhdessä maailmaa vastaan ja välillä sotaa yksin toinen toistaan vastaan. Kaikesta on selvitty ja löydetty jälleen se yhteinen tie. Tiedät jo varmaksi että tätä ystävyyttä ei kaada mikään <3

Ja sitten vielä niitä, jotka vain löytyvät aarteina elämän polun varrelta, kultaakin kalleimpina aarteina. Yksi lehti on käännetty, vanha jäänyt taa, uusi sivu antaa tilaa uudelle, ehkäpä hienommalle tarinalle kuin edellinen. Ehkäpä pysyvälle tarinalle <3

kuva: pinterest

Pitäkää rakkaistanne huota, ilman niitä, ystäviä, ei kukaan pärjää. Välillä voi olla hetken hiljaista, mutta sekään ei muuta mitään. Olkaa avoimia uusille ystäville, antakaa niille aikaa ja aineksia kestää ja kasvaa todelliseksi ystävyydeksi. Olkaa läsnä, puhukaa ja osatkaa olla puhumatta. Ennenkaikkea, luottakaa ja olkaa sen arvoisia. Ketään ei saa pitää itsestään selvyytenä, eikä arvomaailma saa sitä sotkea. Kaikki olemme erilaisia, ja joskus niin pelottavan samanlaisia <3

Jotkut tarinat ovat vasta alussa, mutta tiedät jo toisella sivulla, että siitä tulee ikuinen ♡

kuva: pinterest

Pyykkiä, pyykkiä ja lääkäriä

Tänään olen varmasti ensi kertaa ollut kiitollinen siitä,että meidän lapsilla on paljon vaatteita ja kuivausrumpu. Pojan vaatekerta on vaihdettu ainakin kymmenen kertaa. Joka ruoka on tullut kokonaisuudessaan (ja vähän ylikin) takaisin komeassa kaaressa. Samoin antibiootit on rikkonut mahan ja vaippa falsakannut joka kerta. Kuume piirtyy komeina lukemina mittariin, 39. Itkuinen ja levoton poika. Yö vietettiin pojan kanssa sohvalla. Äiti valvoi koko yön, poika pyöri levottomana unen ja valveen rajamailla. Yskitti ja yskitti. Avaavaa hengitettiin, auttoi hetkeksi.

Päiväunet on olleet levottomammat koskaan ja pyykkikone on pyörinyt tauotta.. Jos tilanne ei ala pian helpottamaan, mennään takaisin päivystykseen. Luojan kiitos, huomenna on miehellä vielä vapaa päivä.

Tytön kanssa käytiin aamulla pitkällä kävelylenkillä. Uskon, että näytin vähintääkin hyvältä kulkiessa pitkin katuja silmäpussit maata hipoen. Neiti yllätti täysin jaksamalla kävellä koko pitkän matkan. Reipas tyttö. Saa nähdä kostautuuko tämä retki yöllä, itketäänkö kipeitä jalkoja. Sitten valvotaan, ja hoidetaan molempia. Mies on onnksi luvannut valvoa pojan kanssa tämän yön. Ehkä kaks vuorokautta samoilla silmillä kaipaa vähän lepoa.

                     *     *      *     *     *     *     *

Pojan hengitys kävi aiempaa työläämmäksi iltaa kohden, ja muutenkin oli itkuinen ja kipeän oloinen. Lähdin pojan kanssa uudelle käynnille päivystykseen. Pyysin mittaamaan tulehdusarvot. Mitataan jos lääkäri pyytää, vastasi hoitaja.. kohta kuitenkin palasi, että mitä me lääkärillä, mitataan vaan. Tulos oli 27,vähän koholla.

Odoteltiin lääkäriä puolisen tuntia ennenkö päästiin. Tutki pojan pikaisesti ja katseli hengitystä, totesi että vähän hengittelee apulihaksilla, mutta muuten rauhallisen oloinen. Kotiin päästiin. Koitetaan saada ruoka, lääkkeet ja neste pysymään sisällä. Ja jälleen uutta yhteyttä, jos vointi huononee. Voi pieni rakas poika, parane jo ♡

Kotona annettiin hengitellä maskin kautta lääkettä. Kohta sängyssä kiljahteli iloisen pirteä pikkumies. Tunti meni, mutta nyt nukkuu. Ja niin aion itse seurata esimerkkiä ja toivoa rauhallista yötä,

myös teille ♡

Pieni poika sairastaa,häntä hellikäämme ♡

Meidän pieni poika on ensimmäistä kertaa kunnolla kipeä. Viime yö levottomasti pojan ja äitin osalta. Yskänpuuskia tuli vähän väliä, ja aamulla kuume kipuili yli 38 asteen. Virkeä poika oli, mutta päätin että käytän lääkärissä heti ruuan jälkeen. Tyttö lähti isin kanssa puistoilemaan ja itse jäin poikaa hoitamaan. 

Puolet porukasta oli ollut reissussa puolisen tuntia,kun poika alkoi oksentamaan ja muutenkin oli tosi itkuinen ja kipeä. Soitin toiset kotiin ja lähdettiin saman tien päivystykseen. Miehelle jätin siivoamisen. Muutoinkin alijäntevä poika oli vielä vähän veltompi kuin normaalisti. Onneksi päivyksessä ei kovin suurta jonoa ollut ja suhteellisen nopeasti lääkäri jo kutsuikin. Kuunteli keuhkot ja totesi, että rohisee ja hengitys vähän ahtaalla. Muuta ei lisäksi sitten tutkinutkaan kun korvat, joista löytönä oikean korvan korvatulehdus. Kasa reseptejä kouraan ja auto kohti apteekkia. Nyt on kipulääkkeet, antibiotit ja hengitettävää lääkettä keuhkoputkia laajentamaan.

Kotimatkan poika nukkui, ja kotiin päästyi söi ja oksensi taas.. Lääkkeet annettiin ja hengitettävän lääkkeen kanssa sai vähän taiteilla, kun jostain kumman syystä se ei pikkumiestä miellyttänyt. Lääkkeet saatiin kuitenkin lopulta oikeaan osoitteen ja poika nukahti jälleen.

Mies leipoi tytön kanssa pullaa sillä välin kun poika nukkui. Levottomat nuo päiväunetkin oli,kun yskiminen niitä häiritsi, mutta pari-kolme tuntia kuitenkin siinä meni. 

Loppupäivä on koitettu juottaa ja syöttää, kaikki lopulta ylös tullut. Itseäkin jo vähän itkettää toisen vuoksi, mutta on tuo jaksanut leikkiäkin vähän. Suurimman osan ajasta kyllä vain viihtynyt rauhallisesti sylissä. Yöunille nukahti jo kuudelta, parin hassun puurolusikallisen jälkeen. Pieni ressu <3

Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä. Eniten tässä pelkää ja huolettaa muutenkin huonosti syövän ja juovan lapsen vointi. Kuinka nopeasti kuivuukaan kun juo vielä huonommin kun normaalisti ja jos vähänkin enempää yrittää, oksentaa varmasti.

Neiti on hakenut huomiota melkosen riehakkaasti, jäänyt vähän vähälle, kun kumpikin vanhemmista säntäillyt millon siivoamaan oksennusta tuolta, milloin täältä. Huomenna korjataan tämä asia heti. Harmittaa tytönkin puolesta. Itse olen koko ajan varpaillaan, ja säntäämässä pojan luo kun yskähtää. Toisen olo on valehtelematta kurja. Onneksi (jälleen) sain apua ystävältä. Vaikka kesken juhlien, hän on apu. Kiitos A, sä tiedät tään♡

Illan vietin kylpyhuoneessa matonpesu puuhissa.. Kohta nukkumaan, jos edes hetken saisi nukuttua..

Uusi vuosi ja uudet taidot

Siinä vaiheessa kun oma pieni poika nousee omalla hienolla tavalla istumaan, MUTTA jää väärään asentoon istumaan, on vähän ristiriitaset fiilikset. Istuu jalat koukussa peppu jalkojen välissä. Jumppari sanoi että siitä asennosta äkkiä pois, jos sen keksii. Miten selität sen pienelle 1v4kk pojalle, joka on aivan innoissaan keksittyään ja itse tehtyään jotain näin hienoa. Poika nousee siis eräänlaiseen konttauasentoon (kyynernojassa) ja hitaasti työtää käsiään pikkumatkoja siirrellen itsensä pystyyn. Huteraa on istuminen eikä alastuloa hallitse. Mutta se riemu omasta onnistumisesta on niin nähtävää ja kuultavaa. Ja aina kun pois siirrettävä, harmistus ja kiukku on melkoinen. Tosin sekuntti ja jätkä tönöttää siinä taas..

Äitinä on vähän ristiriitaiset fiilikset, en haluaisi viedä pojalta iloa onnistumisesta ja uuden oppimisesta. Toisaalta en haluaisi antaa väärien mallien/asentojen tuoda mitään pahaa.. onneksi fysioterapian joulutauko loppuu ensi keskiviikkona. Jos saisi vähän suuntaan, mitä kautta pojan asentoa voisi ohjata hienovaraisesti oikeaan suuntaan..

Muutenkin pojasta on näin (ehkä) uuden vuoden kunniaksi löytynyt uhmaava, kiljuva, hermosa menettävä pikkutaapero, joka ryömii vieruskaverin perässä suu auki iskeäkseen pienet terävät hampaansa ensimmäiseen lihakimpaleeseen mihin osuu. Pojasta se on jopa hauskaa. Lujaa ei onneksi (ainakaan vielä) pure.
Siskon leikkejä terrorisoidaan, palapelin palat saa siivet pikkumiehen käsittelyssä ja mukikin lentää komesti huudon saattelemana, jos erehdynkin kääntänään sen maitoputouksen oikein päin. Yksivuotias ja yksi ainoa oikea päättäjä; se yksivuotias!

Tosin nyt se yksivuotias yskii limaista yskää ja yökkii ruualle. Lämpö nousi hetkeksi illalla, kadoten suihkun mukana. Saa nähdä tuleeko kunnolla kipeäksi. Yö ja aamu näyttää suuntaammeko päivystykseen huomenna. Korviansakin haroo, mutta tekee myös hampaita. Aamulla ehkä viisaampia..

Uudenvuoden juhlinnat meni meillä meni mukavasti ystäväperheen kanssa. Syötiin hyvin, lapset leikki yhdessä ja muutama raketti ihasteltiin taivaalla. Lapsetkin saatiin nukkumaan ihan ajoissa paukkeesta huolimatta. Neiti valvoskeli puoli kymmeneen saakka ja yhdessä vielä katseltiin pimeässä makkarissa ikkunasta raketteja. Yllätyin jopa pojan suht hyvästä nukkumisesta puolen yön paukkeesta huolimatta. Meteli oli melkoinen. Mutta vuosi vaihtui ja tässä ollaan. Uudet toiveet ja tavoitteet tälle vuodelle. Uuden vuoden lupaus, tiukka rahan käyttö ja säästöön, jos vaan ikinä mahdollista.

Toivottavasti uusi vuosi tuo meille ja teille kaikille kaikkea hyvää ♡

Tää jatkuva pimeys on herättänyt kovan kaipuun kevääseen. Mä rakastan talvea, mutta kevään tulo on aina niin yhtä ihanaa. Nyt talvea ei näy, ja harmaus on ankeaa. Haluan valoa, tulppaaneja, raikkaita ja vaaleita värejä, kevään tuoksua ja pääsiäistä. En niiden suklaamunien (ehkä vähän), vaan sillon se kevät oikeasti on täällä. Pakko malttaa vaan odottaa ja odottaa.. loputtoman pitkä syksy. Jaksan odottaa silti.

Aurinkoa päiviinne, edes pilvien takana ♡