Muuttoa,remonttia, SEKAMELSKAA

Aika kuluu hurjaa vauhtia etten edes perässä pysy. Muuttopäivä on lauantai ja pakkaaminen on vasta suunnitteluasteella. Uuden kodin remontti etenee hitaasti,mutta varmasti. Tapetointi on yhtä seinää vaille valmiina, laminointi.. noh hyvällä mallilla sekin. Siivousapuni (isäni ja kummitätini) vallottaa alueen torstaiaamuna ja perjantaina lyödään vielä listat paikalleen, niin sitten pitäisi alkaa tavaroiden kantaminen. Oman kiireen tunnun tähän hommaan tuo se, että mies on iltavuorossa tämän viikon ja painaa hommia aamusta aikaisin ensin kämpillä ja sitten vielä töissä. En voi kun kiittää ja olla ylpeä ♡

Tänään kävin tuhlaamassa pienen omaisuuden pussillineen pesuaineita, jolla toivon mukaan koti saadaan puhtaaksi. Tupakoitu tuolla tosiaan edellinen asukas oli, mutta paljon on tapetit ja laminaatti ilmettä muuttanut. Hajuakaan ei enää tunnu, toivottavasti ei myöskään ala tuntumaan..
Vanhat tapetit oli jotain järkyttävää, mutta kyllä noilla uusilla sai paljon aikaan.

Minä, joka en kestä enää yhtään epäjärjestystä, imurin ja pölyrätin seurassa hyvin viihtyvä tyyppi, olen joutunut todella taistelemaan kestääkseni tuon olohuoneen nurkassa pikkuhiljaa kasvavan laatikkovuoren. Ehkö siitäkin syystä välttelen pakkaamista viimeseen asti (toisaalta kaksi lahkeessa roikkuvaa ja huomiota kerjäävää pikkukirppua ei tee siitä muutenkaan helppoa) ja lopulta heittelen savu korvista nousten sikinsokin kaikki vaan johonkin laatikkoon, todetakseni (jälleen) laatikoita purkaessani, että seuraavalla kerralla aloitan ajoissa.. jepjep..

Asiat siis etenee kyllä!

Neitikin on voinut suhteellisen hyvin. On kyllä päiviä, ja varsinkin iltoja, kun sanoo jalkoihin sattuvan. Välillä tosin olen huomannut, että onvain nukkumaan menon pitkittämistä. Pronaxen tuolla menee säännöllisesti aamuin illoin ja jos oikeasti on kipeä, niin annan Panadolia lisäksi. Pomppusen estäminen ehkä se mahdottomin tehtävä, mutta parhaamme tehdään.

Ulkoilut on jäänyt melko minimiin lähinnä tuon kelin vuoksi, piha kun on ollut pahempi kun paikkallinen luistinrata. Onneksi omalla pihalla saa kohta tulla, mennä ja tehdä vaikka kuinka.

Pikkumies on alkanut tosissaan uhmaamaan, ja  asiat jotka ei herran itsensä tahdon mukaan mene, on täysi syy huutoon, raivoon ja kiukkuun. Eilen törmäili hämähäkkituolilla useasti (ja täysin tarkoituksella) päin seiniä, huusi, raivosi ja hakkasi seinää kaksin käsin. Kun sekään ei riittänyt, iski hampaansa tuolin pehmustettuun kaareen purren sitä komean murinan saattelemana. Hiljaa ja silmät pyöreinä tuijotin tuota aina niin iloista ja aurinkoista poikaani, josta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua oikea uhmaikäinen.

Sanoja on pojalta alkanut tulla ihan kivasti (eihän niitä muut ymmärrä kun äiti, isikin välillä) ja uusia juttuja keksitään joka päivä.

Uusin juttu on "ato" (eli kato) kun näytetään jotain juttua. Tämä siis korvaa mikä toi on/kato mikä mulla on, lauseet.

MUTTA lupaan, että kun muutto on hoidettu ja jotenkuten päästy siellä sisään saakka, kirjoittelen useammin. Siihen saakka, pitkää pinnaa! Kyllä tämä elpyy ;)